Voiko pennun kanssa harrastaa agilitya?
Teksti Minna Niskala
Pennun kanssa agilityn aloittamista voisi verrata jalkapalloon; voit aloittaa jalkapallon pelaamisen lapsena tai vasta aikuisiällä, mutta todennäköisesti lapsena aloittaessa alkaa kehittyä ketteryystaidot ja motoriset taidot sekä lajitaidot aivan eri tavalla. Pennut eivät tee agilityharjoituksissa mitään sellaista, mitä ne eivät vaikkapa metsässä lenkkeillessä tekisi. Jos pentusi on luonteeltaan vilkas tai erittäin vilkas, niin se todennäköisesti innostuu tekemään agilitya kanssasi aivan eri tavalla kuin tottelevaisuusharjoituksia. Vilkas ja energinen pentu saa agilityn parissa purkaa ja toteuttaa itseään vahvimmilla osa-alueillaan, jolloin myös pentu alkaa nauttia yhdessä tekemisestä aivan eri tavalla ja yhteistyö pennun kanssa parantuu.
Tehdään vähän ja järkevästi
Pennun oppimiskapasiteetti on valtava ja sitä kannattaa hyödyntää. Agilityssa on valtavasti muutakin opeteltavaa kuin esteet tai radalla lujaa juokseminen. Ensimmäisen vuoden aikana pennulle riittää mainiosti yhdetkin agilityharjoitukset viikon aikana. Pennulle riittää esimerkiksi 20 minuutin harjoitukset jaettuna tauoilla kahteen tai kolmeen 5-10 minuutin jaksoon. Tällöin ei ainakaan ole vaaraa, että pennun kroppa rasittuu liiasta samojen liikkeiden toistamisesta. Jo aiemmin agilitya harrastaneet ohjaajat saattavat harjoitella pennun kanssa enemmän tai vähemmän tai isompiakin esteitä, mutta he tekevät sitä kokemuksella ja ”vain muutaman kerran”. He osaavat jo tarkkailla pennun jaksamista ja pystyvyyttä ja esimerkiksi ketteryyden kehittymistä niin, että pystyvät arvioimaan pennun kyvyt siihen, mitä tehdään. Aloittelevana ohjaajana ensimmäisen pennun kanssa ei kannata lähteä ”kokeilemaan” agilityradalla mitään, mitä ei ole kokeneempi ohjaaja tai kouluttaja näyttänyt.
Kilpailuihin tähtäävää pentuajan harjoittelua
Koirat saavat osallistua agilitykilpailuihin kun ne täyttävät 18kk. Pennun kouluttamisella ei ole valtava kiire, eniten opittavaa on ohjaajalla. Agilityradalla tulleet virheet ovat lähes aina ohjaajan tekemiä ohjaus-, ajoitus-, rytmitys- tai jopa unohdusvirheitä. Koira oppii agilityn ja esteet nopeammin kuin ohjaaja oppii oman osuutensa radalla. Agilityssa on yli 30 erilaita ohjaustekniikkaa, eli kääntötekniikkaa, joista on hyvä hallita noin kymmenkunta ykkösluokan kilpailuihin osallistuessa. Lisäksi ohjaajan on opittava radan lukemista, eli valitsemaan sopivat kääntämistekniikat eri ratakohtiin ja löytämään hyvät ohjauslinjat. Mitä nopeampi koira on kyseessä, sitä enemmän se vaatii ohjaajalta. Koirat etenevät radalla jopa 4-5 metriä sekunnissa, jolloin ohjaajalle ei jää paljon aikaa miettiä kumpaa kättä käytetään ja missä kohdassa. Agility tarjoaa haastetta ja opittavaa ihan loputtomasti ja lähinnä ohjaajalle. Koiran työskentelyn radalla tulisi teoriassakin olla aina helppoa ja iloista, jos ohjaaja on osannut hoitaa osuutensa.
Tai rennosti lisätaitoja oppien
Kaikkien ohjaajien ja pentujen ”juttu” ei ole aina kilpaileminen. Harrastuksen voi ottaa rennosti ja keskittyä nauttimaan lajista. Kilpailuinnon voi antaa syttyä myöhemmin, jos on syttyäkseen, sitten kun taidot kehittyvät omaan tahtiin. Pennulle agility on hyvää ketteryyden ja tasapainon harjoittelua ja ylläpitoa. Mitä nopeammin pentu kasvaa ja mitä isompi siitä tulee, sitä tärkeämpi sen on alkaa harjoittella lankulla pysymistä, penturiman ylittämistä, putkea ja erilaisia pyörähtelyjä, joita agility väkisinkin harjoittaa. Pentujen harjoitteluun kuuluu myös ketteryysharjoitteita tasapainotyynyillä yms. Jotta varmistutaan pennun ketteryyden riittävyydestä tehtäviin harjoituksiin.
Pentuiässä aloitetun agilityn hyödyt:
Pennun kanssa agilityn aloittamista voisi verrata jalkapalloon; voit aloittaa jalkapallon pelaamisen lapsena tai vasta aikuisiällä, mutta todennäköisesti lapsena aloittaessa alkaa kehittyä ketteryystaidot ja motoriset taidot sekä lajitaidot aivan eri tavalla. Pennut eivät tee agilityharjoituksissa mitään sellaista, mitä ne eivät vaikkapa metsässä lenkkeillessä tekisi. Jos pentusi on luonteeltaan vilkas tai erittäin vilkas, niin se todennäköisesti innostuu tekemään agilitya kanssasi aivan eri tavalla kuin tottelevaisuusharjoituksia. Vilkas ja energinen pentu saa agilityn parissa purkaa ja toteuttaa itseään vahvimmilla osa-alueillaan, jolloin myös pentu alkaa nauttia yhdessä tekemisestä aivan eri tavalla ja yhteistyö pennun kanssa parantuu.
Tehdään vähän ja järkevästi
Pennun oppimiskapasiteetti on valtava ja sitä kannattaa hyödyntää. Agilityssa on valtavasti muutakin opeteltavaa kuin esteet tai radalla lujaa juokseminen. Ensimmäisen vuoden aikana pennulle riittää mainiosti yhdetkin agilityharjoitukset viikon aikana. Pennulle riittää esimerkiksi 20 minuutin harjoitukset jaettuna tauoilla kahteen tai kolmeen 5-10 minuutin jaksoon. Tällöin ei ainakaan ole vaaraa, että pennun kroppa rasittuu liiasta samojen liikkeiden toistamisesta. Jo aiemmin agilitya harrastaneet ohjaajat saattavat harjoitella pennun kanssa enemmän tai vähemmän tai isompiakin esteitä, mutta he tekevät sitä kokemuksella ja ”vain muutaman kerran”. He osaavat jo tarkkailla pennun jaksamista ja pystyvyyttä ja esimerkiksi ketteryyden kehittymistä niin, että pystyvät arvioimaan pennun kyvyt siihen, mitä tehdään. Aloittelevana ohjaajana ensimmäisen pennun kanssa ei kannata lähteä ”kokeilemaan” agilityradalla mitään, mitä ei ole kokeneempi ohjaaja tai kouluttaja näyttänyt.
Kilpailuihin tähtäävää pentuajan harjoittelua
Koirat saavat osallistua agilitykilpailuihin kun ne täyttävät 18kk. Pennun kouluttamisella ei ole valtava kiire, eniten opittavaa on ohjaajalla. Agilityradalla tulleet virheet ovat lähes aina ohjaajan tekemiä ohjaus-, ajoitus-, rytmitys- tai jopa unohdusvirheitä. Koira oppii agilityn ja esteet nopeammin kuin ohjaaja oppii oman osuutensa radalla. Agilityssa on yli 30 erilaita ohjaustekniikkaa, eli kääntötekniikkaa, joista on hyvä hallita noin kymmenkunta ykkösluokan kilpailuihin osallistuessa. Lisäksi ohjaajan on opittava radan lukemista, eli valitsemaan sopivat kääntämistekniikat eri ratakohtiin ja löytämään hyvät ohjauslinjat. Mitä nopeampi koira on kyseessä, sitä enemmän se vaatii ohjaajalta. Koirat etenevät radalla jopa 4-5 metriä sekunnissa, jolloin ohjaajalle ei jää paljon aikaa miettiä kumpaa kättä käytetään ja missä kohdassa. Agility tarjoaa haastetta ja opittavaa ihan loputtomasti ja lähinnä ohjaajalle. Koiran työskentelyn radalla tulisi teoriassakin olla aina helppoa ja iloista, jos ohjaaja on osannut hoitaa osuutensa.
Tai rennosti lisätaitoja oppien
Kaikkien ohjaajien ja pentujen ”juttu” ei ole aina kilpaileminen. Harrastuksen voi ottaa rennosti ja keskittyä nauttimaan lajista. Kilpailuinnon voi antaa syttyä myöhemmin, jos on syttyäkseen, sitten kun taidot kehittyvät omaan tahtiin. Pennulle agility on hyvää ketteryyden ja tasapainon harjoittelua ja ylläpitoa. Mitä nopeammin pentu kasvaa ja mitä isompi siitä tulee, sitä tärkeämpi sen on alkaa harjoittella lankulla pysymistä, penturiman ylittämistä, putkea ja erilaisia pyörähtelyjä, joita agility väkisinkin harjoittaa. Pentujen harjoitteluun kuuluu myös ketteryysharjoitteita tasapainotyynyillä yms. Jotta varmistutaan pennun ketteryyden riittävyydestä tehtäviin harjoituksiin.
Pentuiässä aloitetun agilityn hyödyt:
- vilkkaalle pennulle mielekästä tekemistä, yhteistyön parantamista
- ketteryystaitoja ihan kaikille pennuille ja roduille
- aloittavan ohjaajan taidot alkavat kehittyä
- agilitykilpailuihin tähtäävän koiran harjoittelu pentuiällä kehittää koiran kropan valmiuksia ja taitoja lajia varten
