Ohitusharjoittelu
Fiiliksen ohituskurssi
Ohituskurssi sisältää luennon ja 4 käytännön kertaa koirien kanssa
Ryhmässä on max 3 koiraa ja koirat harjoittelevat kurssin ensi kerroilla yksitellen
Luento 1h (keskustellaan ryhmän koirien käytöksestä ja koulutussuunnitelmasta)
Käytännön kerrat kestävät 1-1,5h
Alla oleva teksti on luettava ennen kurssia
Kurssi sisältää kotitehtäviä ja mahdollisesti koiran arjen järjestelyä koulutusta tukevaksi
Kurssin hinta 80e
Seuraava kurssi alkaa ti 12.4.2022 klo 20.00 luennolla
toinen ryhmä alkaa to 21.4.2022 klo 20.00 luennolla
Ilmoittautuminen minna@koirakoulufiilis.com
Sujuviin ohituksiin
Monikokee koiransa kanssa suurimmaksi ongelmaksi lenkillä vastaantulijoiden ohittamisen. Osa koirista reagoi ainoastaan toisiin koiriin ja osa reagoi nopeasti liikkuviin kohteisiin. On niitäkin koiria, jotka reagoivat aivan kaikkeen ulkona olevaan ja liikkuvaan. Ohitusongelma on tärkeä ottaa työstön alle heti kun ohituksessa ilmenee edes vähäisiä ongelmia. Nuoren koiran tai pennun kanssa jo se on huono merkki, ettei koira ole enää käskytettävissä tai se ei pysty ottamaan kontaktia omistajaan, kun vastaantulija tulee näkökenttään. On aivan eri lähtökohta alkaa kouluttamaan alkavaa ohitusongelmaa kuin jo täyteen mittaansa kasvanutta ongelmaa. Mitä vähemmän koira on päässyt epätoivottua käytöstä toistamaan, sitä parempi ennuste koulutuksella on. Ohitusten sujuminen stressittömästä arjessa on myös koiran hyvinvoinnillinen asia. Jos koira pelkää tai kiihtyy monta kertaa viikossa ihan äärimmilleen, voi stressihormonin taso sen kehossa kohota liian korkeaksi ja aiheuttaa käytösongelmien lisäksi muita terveydellisiä ongelmia.
Taustalla erilaisia syitä
Koiran käytökseen on aina syy. Usein ohitusongelman taustalla on joko pelko tai epävarmuus tai suuri halu sosialisoida toisten koirien kanssa. Remmissä rähiseminen on harvoin todellista aggressiivisuutta, usein koira päästää haukkua ja huutoa kiihtymisen tai jännityksen vuoksi. Remmi estää ja vääristää koiran kommunikointia toisten kanssa ja ajan myötä se ei enää tiedä miten tilanteissa pitäisi käyttäytyä. Epäselvyys siitä, miten ohituksissa menetellään aiheuttaa lopulta sekaisesti käyttäytyvän koiran. Jos koiran ärsykekynnys ylitetään jatkuvasti ohitustilanteissa, siitä tulee jatkuvasti reaktiivisempi ja lopulta se saattaa hermostua jo toisen koiran hajusta. Ohitusharjoittelun ihan ensimmäinen askel on oppia lukemaan omaa koiraa, sen ennakoivia eleitä ja kiihtymystiloja. Näin sille pystyy sovittamaan sopivia harjoitustilanteita, joissa kehitytään eteenpäin.
Menetelmät koiran mukaan
Käytössä on monia menetelmiä ohitusongelmien harjoitteluun. Kaikki ovat nimenomaan menetelmiä ja tarkoittavat sitä, että suunnitelmassa tulee pysyä ja vaikeusastetta lisätä johdonmukaisesti. Tilanne ei helpotu sillä, että jostain mentelmästä innostutaan pariksi viikoksi ja sitten se hylätään, myös koiran täytyy ehtiä oppia menetelmä. Pelkkä namien syöttö ja niillä houkuttelu voi olla ihan toimiva pennun kanssa, jolla ei vielä ole mitään ohituksiin liittyviä tunnetiloja ja kun halutaan tehdä ohitustilanteista positiivisia. Aikuisen ohitusongelmaisen koiran kanssa pelkkä namien syöttäminen ja niillä houkuttelu eivät pitkälle kanna. Tarvitaan myös hyvin opetettu tehtävä, jota koiralta voidaan pyytää ja josta se sitten palkitaan. Osalle koirista ei namimenetelmät toimi ollenkaan, jolloin varaudutaan muihin tekniikoihin, yksi mahdollisuus on tukea koiran luontaista käytöstä ja antaa sen isossa tilassa keksiä itse, jotta toisen koiran ollessa näkökentässä voi rauhoittua ja tehdä jotain muutakin. Lähtökohtana on se, että suurin osa koirista on luontaisesti sosiaalisia ja ne haluaisivat kommunikoida elekielellä tehokkaasti muiden kanssa, mutta ovat jostain syystä (yleensä remmivääristymä, koiran ”tilaa” on rikottu liian usein) kykenemättömiä viestimään koirankielellä. Koira oppii itse, että toisia koiria voi lähestyä muullakin tavalla. Sosiaalinen koira voi lopulta päästä rauhallisesta etenemisestä palkinnoksi tervehtimään toista koiraa. Koska toinen koira on sille todennäköisesti maailman paras juttu, se toistaa mielellään rauhallista käytöstä, jos siitä vain saa palkaksi mennä toisen koiran luokse. Joissain menetelmissä voidaan käyttää myös naksutinta merkkaamaan koiran itsenäisiä hyviä valintoja ja toisissa koiralle ei juuri tarjota nameja ollenkaan. Tärkeintä on tehdä mahdollisimman hyvä arvio yksilöstä ja sille tehokkaimmasta keinosta.
Lavastettuja harjoituksia
Ohitustilanteissa ratkaiseva tekijä on toistot. Koira oppii onnistuneiden toistojen kautta ja kun kasassa alkaa olla 300 onnistunutta toistoa, niin asia alkaa olla jo hyvin koiran pitkäkestoisemmassakin muistissa. Arkilenkeillä ohituksia tulee viikon aikana usein aika vähän, jotta oppiminen olisi kovin tehokasta. Lisäksi ohituksen vaikeustaso vaihtelee: vastaan voi tulla liian vaikea ohituskaveri tai se voi tulla liian läheltä tai liian yllättäen. Lavastettuja harjoituksia on hyvä järjestää monien erinäköisten ja erilaisesti käyttäytyvien koirien kanssa, jotta harjoitukset etenee ja tuloksiin päästään. Ohituskavereina täytyy olla pääosin uusia vieraita koiria, eri kokoisia, eri värisiä, useampi koira kerralla jne. Jokaisen ohitettavan kanssa harjoitellaan niin kauan, ettei se yksilö enää aiheuta koirassa huolta. Sen jälkeen on viimeistään aika vaihtaa ohituskohdetta, sillä ne liian helpot harjoitukset eivät kehitä koiraa eteenpäin.
Vinkki vitoset
”Oisko sulla tähän ohitusjuttuun joku vinkki?” ei ole ollenkaan oikea kysymys kun lähdetään muokkaamaan koiran käytöstä. Nopeat vinkit eivät useinkaan toimi kovin pitkään ja yleensä ne vielä sekoittavat koiraa, kun kaikkea kokeillaan viikko tai kaksi. Omistajan käytöksen nopea vaihtelu ja uusien sääntöjen ilmestyminen koiran elämään ja niistä taas lipsuminen eivät auta ylläpitämään luottamusta koiran ja ohjaajan välillä. Rangaistukset ohitustilanteissa pyrkivät tukahduttamaan koiran käytöstä, joka ei ratkaise koiran kokemaa ongelmaa. Rangaistuksissa on yleensä vielä se ongelma, ettei kiihtynyt koira ota niitä vastaan tai ne jopa kiihdyttävät koiraa entisestään. Lisäksi koiralla on tapana tottua rangaistuksen tasoon jossain vaiheessa ja rangaistuksen voimakkuutta täytyy taas lisätä, mikä ei taas ole koiralähtöistä koulutusta. Kannattaa siis panostaa hieman tiedon etsintään ja lähteä ”harrastamaan” koiran kanssa hetkeksi aikaa ohituksia. Sujuva arkilenkkeily koiran kanssa on kuitenkin tärkein harrastus, mitä sen kanssa tehdään läpi elämän ja kun ohitukset muuttuu sujuviksi, poistuu koirankin elämästä suuri taakka ja stressi, sillä ei se itsekään halua lenkeillään rähjätä ja kiihtyä tai pelätä ja puolustautua.
Eikä rähjäys ole ainut ohitusongelma..
Huonoja ohituskäytöksiä on myös toisten koirien tuijottaminen, vaaniminen, perään hyökkäily, maahan painuminen ja sieltä kyttääminen, haukkuminen, hyppiminen, pyöriminen.. Koirat keksivät monia luovia tapoja ohittaa, yleensä siksi, että ne haluavat toisen koiran huomion itseensä. Usein ne kuitenkin käytöksellään hermostuttaa muut koirat, eikä nämäkään ohitustyylit kuulu sen vuoksi ohitusetikettiin. Monesti näiden käytösten taustalla on tarve viihdyttää itseään, jolloin virikkeiden ja tekemisen lisääminen koiran päiviin voi helpottaa tätä lenkillä tapahtuvaa ”itsensä viihdyttämistä vastaantulevilla” –tyyppistä koiraa. Myös ohjaajan omat reaktiot saattavat vahvistaa koiran ohitusongelmaa. Kun ohituksia jännittää kumpikin jo etukäteen, voi koira alkaa pitämään ohituksia todella merkityksellisinä tapahtumina, joihin muutkin laumassa olevat reagoivat. On siis tärkeää, että omistajalla on rutiini ohitustilanteisiin ja selkeä kaava siihen, miten reagoivankin koiran ohjaa tilanteista läpi ja milloin käännytään kokonaan pois ja pyritään välttämään liian vaikea ohitus. Suunnittelu helpottaa molempien oloa, kun ohituksen käytännöt on selvillä molemmilla.
Monikokee koiransa kanssa suurimmaksi ongelmaksi lenkillä vastaantulijoiden ohittamisen. Osa koirista reagoi ainoastaan toisiin koiriin ja osa reagoi nopeasti liikkuviin kohteisiin. On niitäkin koiria, jotka reagoivat aivan kaikkeen ulkona olevaan ja liikkuvaan. Ohitusongelma on tärkeä ottaa työstön alle heti kun ohituksessa ilmenee edes vähäisiä ongelmia. Nuoren koiran tai pennun kanssa jo se on huono merkki, ettei koira ole enää käskytettävissä tai se ei pysty ottamaan kontaktia omistajaan, kun vastaantulija tulee näkökenttään. On aivan eri lähtökohta alkaa kouluttamaan alkavaa ohitusongelmaa kuin jo täyteen mittaansa kasvanutta ongelmaa. Mitä vähemmän koira on päässyt epätoivottua käytöstä toistamaan, sitä parempi ennuste koulutuksella on. Ohitusten sujuminen stressittömästä arjessa on myös koiran hyvinvoinnillinen asia. Jos koira pelkää tai kiihtyy monta kertaa viikossa ihan äärimmilleen, voi stressihormonin taso sen kehossa kohota liian korkeaksi ja aiheuttaa käytösongelmien lisäksi muita terveydellisiä ongelmia.
Taustalla erilaisia syitä
Koiran käytökseen on aina syy. Usein ohitusongelman taustalla on joko pelko tai epävarmuus tai suuri halu sosialisoida toisten koirien kanssa. Remmissä rähiseminen on harvoin todellista aggressiivisuutta, usein koira päästää haukkua ja huutoa kiihtymisen tai jännityksen vuoksi. Remmi estää ja vääristää koiran kommunikointia toisten kanssa ja ajan myötä se ei enää tiedä miten tilanteissa pitäisi käyttäytyä. Epäselvyys siitä, miten ohituksissa menetellään aiheuttaa lopulta sekaisesti käyttäytyvän koiran. Jos koiran ärsykekynnys ylitetään jatkuvasti ohitustilanteissa, siitä tulee jatkuvasti reaktiivisempi ja lopulta se saattaa hermostua jo toisen koiran hajusta. Ohitusharjoittelun ihan ensimmäinen askel on oppia lukemaan omaa koiraa, sen ennakoivia eleitä ja kiihtymystiloja. Näin sille pystyy sovittamaan sopivia harjoitustilanteita, joissa kehitytään eteenpäin.
Menetelmät koiran mukaan
Käytössä on monia menetelmiä ohitusongelmien harjoitteluun. Kaikki ovat nimenomaan menetelmiä ja tarkoittavat sitä, että suunnitelmassa tulee pysyä ja vaikeusastetta lisätä johdonmukaisesti. Tilanne ei helpotu sillä, että jostain mentelmästä innostutaan pariksi viikoksi ja sitten se hylätään, myös koiran täytyy ehtiä oppia menetelmä. Pelkkä namien syöttö ja niillä houkuttelu voi olla ihan toimiva pennun kanssa, jolla ei vielä ole mitään ohituksiin liittyviä tunnetiloja ja kun halutaan tehdä ohitustilanteista positiivisia. Aikuisen ohitusongelmaisen koiran kanssa pelkkä namien syöttäminen ja niillä houkuttelu eivät pitkälle kanna. Tarvitaan myös hyvin opetettu tehtävä, jota koiralta voidaan pyytää ja josta se sitten palkitaan. Osalle koirista ei namimenetelmät toimi ollenkaan, jolloin varaudutaan muihin tekniikoihin, yksi mahdollisuus on tukea koiran luontaista käytöstä ja antaa sen isossa tilassa keksiä itse, jotta toisen koiran ollessa näkökentässä voi rauhoittua ja tehdä jotain muutakin. Lähtökohtana on se, että suurin osa koirista on luontaisesti sosiaalisia ja ne haluaisivat kommunikoida elekielellä tehokkaasti muiden kanssa, mutta ovat jostain syystä (yleensä remmivääristymä, koiran ”tilaa” on rikottu liian usein) kykenemättömiä viestimään koirankielellä. Koira oppii itse, että toisia koiria voi lähestyä muullakin tavalla. Sosiaalinen koira voi lopulta päästä rauhallisesta etenemisestä palkinnoksi tervehtimään toista koiraa. Koska toinen koira on sille todennäköisesti maailman paras juttu, se toistaa mielellään rauhallista käytöstä, jos siitä vain saa palkaksi mennä toisen koiran luokse. Joissain menetelmissä voidaan käyttää myös naksutinta merkkaamaan koiran itsenäisiä hyviä valintoja ja toisissa koiralle ei juuri tarjota nameja ollenkaan. Tärkeintä on tehdä mahdollisimman hyvä arvio yksilöstä ja sille tehokkaimmasta keinosta.
Lavastettuja harjoituksia
Ohitustilanteissa ratkaiseva tekijä on toistot. Koira oppii onnistuneiden toistojen kautta ja kun kasassa alkaa olla 300 onnistunutta toistoa, niin asia alkaa olla jo hyvin koiran pitkäkestoisemmassakin muistissa. Arkilenkeillä ohituksia tulee viikon aikana usein aika vähän, jotta oppiminen olisi kovin tehokasta. Lisäksi ohituksen vaikeustaso vaihtelee: vastaan voi tulla liian vaikea ohituskaveri tai se voi tulla liian läheltä tai liian yllättäen. Lavastettuja harjoituksia on hyvä järjestää monien erinäköisten ja erilaisesti käyttäytyvien koirien kanssa, jotta harjoitukset etenee ja tuloksiin päästään. Ohituskavereina täytyy olla pääosin uusia vieraita koiria, eri kokoisia, eri värisiä, useampi koira kerralla jne. Jokaisen ohitettavan kanssa harjoitellaan niin kauan, ettei se yksilö enää aiheuta koirassa huolta. Sen jälkeen on viimeistään aika vaihtaa ohituskohdetta, sillä ne liian helpot harjoitukset eivät kehitä koiraa eteenpäin.
Vinkki vitoset
”Oisko sulla tähän ohitusjuttuun joku vinkki?” ei ole ollenkaan oikea kysymys kun lähdetään muokkaamaan koiran käytöstä. Nopeat vinkit eivät useinkaan toimi kovin pitkään ja yleensä ne vielä sekoittavat koiraa, kun kaikkea kokeillaan viikko tai kaksi. Omistajan käytöksen nopea vaihtelu ja uusien sääntöjen ilmestyminen koiran elämään ja niistä taas lipsuminen eivät auta ylläpitämään luottamusta koiran ja ohjaajan välillä. Rangaistukset ohitustilanteissa pyrkivät tukahduttamaan koiran käytöstä, joka ei ratkaise koiran kokemaa ongelmaa. Rangaistuksissa on yleensä vielä se ongelma, ettei kiihtynyt koira ota niitä vastaan tai ne jopa kiihdyttävät koiraa entisestään. Lisäksi koiralla on tapana tottua rangaistuksen tasoon jossain vaiheessa ja rangaistuksen voimakkuutta täytyy taas lisätä, mikä ei taas ole koiralähtöistä koulutusta. Kannattaa siis panostaa hieman tiedon etsintään ja lähteä ”harrastamaan” koiran kanssa hetkeksi aikaa ohituksia. Sujuva arkilenkkeily koiran kanssa on kuitenkin tärkein harrastus, mitä sen kanssa tehdään läpi elämän ja kun ohitukset muuttuu sujuviksi, poistuu koirankin elämästä suuri taakka ja stressi, sillä ei se itsekään halua lenkeillään rähjätä ja kiihtyä tai pelätä ja puolustautua.
Eikä rähjäys ole ainut ohitusongelma..
Huonoja ohituskäytöksiä on myös toisten koirien tuijottaminen, vaaniminen, perään hyökkäily, maahan painuminen ja sieltä kyttääminen, haukkuminen, hyppiminen, pyöriminen.. Koirat keksivät monia luovia tapoja ohittaa, yleensä siksi, että ne haluavat toisen koiran huomion itseensä. Usein ne kuitenkin käytöksellään hermostuttaa muut koirat, eikä nämäkään ohitustyylit kuulu sen vuoksi ohitusetikettiin. Monesti näiden käytösten taustalla on tarve viihdyttää itseään, jolloin virikkeiden ja tekemisen lisääminen koiran päiviin voi helpottaa tätä lenkillä tapahtuvaa ”itsensä viihdyttämistä vastaantulevilla” –tyyppistä koiraa. Myös ohjaajan omat reaktiot saattavat vahvistaa koiran ohitusongelmaa. Kun ohituksia jännittää kumpikin jo etukäteen, voi koira alkaa pitämään ohituksia todella merkityksellisinä tapahtumina, joihin muutkin laumassa olevat reagoivat. On siis tärkeää, että omistajalla on rutiini ohitustilanteisiin ja selkeä kaava siihen, miten reagoivankin koiran ohjaa tilanteista läpi ja milloin käännytään kokonaan pois ja pyritään välttämään liian vaikea ohitus. Suunnittelu helpottaa molempien oloa, kun ohituksen käytännöt on selvillä molemmilla.
- Opettele koirasi elekieli, milloin menee ”kuppi nurin?”
- Mitkä ovat koirasi triggerit ohituksissa?
- Millaiset ohitettavat ja tilanteet ovat vaikeita?
- Millainen opetusmenetelmä on käytössä ja missä vaiheessa mennään?
- Miten valmistelen koiran ohitukseen ja miten ohjaan sen ohi?
- Mitä teen silloin, jos koira ehtii reagoida?
